Piparitalon rakentajat

Ennen lapsia meillä rakennettiin joka joulu piparkakkutalo. Tai ainakin melkein joka joulu. Jossain vaiheessa siirappisesta taikinasta syntyi muumitalo, ritarilinna tai kirkko. Oli aikaa näperrellä ja tehdä kaikki itse kaavoista lähtien. Valmista taikinaa tosin olen aina käyttänyt.

Sitten tulivat joulut, jolloin kaikki aika tuntui kuluvan ihan siihen perushuoltoon ja vaipanvaihtoon. Piparitalot unohtuivat tyystin.

Tämä joulu on ensimmäinen varsinainen ruuhkavuosien joulu, kun joulua pitää valmistella työssäkäynnin ja työpaikan muuttotohinoiden lomassa. Kuitenkin samaan aikaan pojat ovat jo niin isoja, että saavat itse vaatteet päälle ja selviytyvät itsenäisesti vessassa ja ruokapöydässä. Jostain vuosien takaa mielen perukoilta nousi ajatus piparitalosta. Poikien ensimmäisestä.

Aikaa eri ole nytkään rutkasti, mutta nyt on muutenkin trendikästä rakentaa nopeasti valmista: suurelementeistä avaimet käteen-periaatteella suit sait. Annas-piparkakkutalon rakennussarja on juuri tätä joulua ja meitä varten. Talon pihamaaksi paistoin Sunnutai piparitakinasta valmiiksi leivinpaperille kaulitun suuren, soikean levyn. Piparitalon rakennussarja ei siis sisällä minkäänlaista pohjaa talolle, mikä oli itselle aikanaan pienoinen yllätys.

Pojat koristelivat elementit sokerikuorrutteella (äiti vähän auttoi sokerimassatuubin puristamisen kanssa) ja  värikkäillä karkeilla. Vanhemmat kokosivat mökin samaisella sokerimassalla. Sokerikuorrute on pitävää laastia, kun vaan antaa seinien kuivua kunnolla ennen harjakaisia. Eikä tarvitse jännittää sulatetun sokerin tai sormien palamista.

Lopuksi talon ylle satoi siivilän läpi tomusokerilunta. Toiveissa on saada pihalle vielä kaulittavasta sokerimassasta pyöriteltyjä lumipalloja ja ehkä jopa lumiukko. Ehkäpä joulunpyhinä voisi olla sopivaa aikaa siihen puuhaan. Sokerimassalumipalloja voi pyöritellä säästä riippumatta.

Meillä on ollut tehokas viikonloppu!  Pojat lähtivät eilen hoitoon isovanhempien luo mökille ja rutiineista vapautettuina hoidimme miehen kanssa joulun megaruokaostokset, järjestimme lelut portaiden alla,  asensimme jouluvalot sekä ulos että sisälle ja viritimme paikoilleen myös syksyn kiireissä unohtuneet jänisverkot omenapuiden suojaksi. Aloitimme lahjojen paketoinnin.

Tänään aamulla mies lähti lahjakierrokselle ja mökille kuusenhakuun ja minä tartuin imuriin. Taltutin myös khh:n lattialla vellovan pyykkimeren ja paistoin lanttulaatikot (valmiista soseesta). Mummo ja vaari käväisivät lahjakierroksella iltapäiväkahvin aikaan.

Illalla paketoin loput lahjat ja kauhistelin taas lapsille hankittujen lelujen määrää... miten se joka vuosi menee överiksi?!? Luulen, että pitkin vuotta jemmaaminen tuo väistämättä isomman lahjamäärän. Ja lapsille on niin kiva ostaa. Tiedättehän. On niin kiva katsella sitä riemua, kun piltit avaavat pakettejaan. Pelkään vaan, etteivät pojat opi arvostamaan saamaansa ja tavaroitaan, kun leluja tulee pitkin vuotta ja jouluna kasapäin. Isoveikalla on jo ilmennyt merkkejä tästä, että saadut lelut unohtuvat hetkessä ja aina pitäisi olla saamassa uutta tavaraa. Ei hyvä.

Kasvaako teilläkin pieniä materialisteja? Miten olette ratkaisseet sopivan lahjamäärän?

Mitä teidän joulunalusaikaan kuuluu? Onko loma jo alkanut? Minulla on vielä huominen töitä ja sitten koittaa odotettu kuuden päivän joululoma :)

Vahteristonemäntä