perjantai 28. marraskuuta 2014

Tautinen viikko






Tämä viikko on ollut tautinen. Flunssapöpö otti ja asettui meille.

Tiistai-iltapäivällä päiväkodista soitettiin, että nuhaiselle pikkuveikalle on noussut lämpöä ja hänet pitää hakea kotiin. Noniin, nyt sain sitten kokea tämänkin: millaista on lopettaa työt ykskaks kesken työpäivän ja singahtaa hakemaan pojat kotiin. Jos nyt kahdella bussilla tapahtuvaa matkatekoa voi singahtamiseksi sanoa. Henkisesti kyllä singahtelin ja koin huonoa omatuntoa, kun en päässyt tarpeeksi nopeasti pienimmäistäni pelastamaan.

Seuraavan päivän vietimme niin ikään kotona parantolatunnelmissa, vaikkei lämpöä enää ollutkaan: yksi kuumeeton päivähän pitää tunnetusti olla ennenkuin lapsen voi viedä takaisin päivähoitoon. Ja olihan tuo pieni yskivä nuhanenä aivan liian reppana päiväkotiin palautettavaksi.Terveen isoveikan päädyin lähettämään eskariin. Toisaalta epäreilua, toisaalta kaikkien etu. Miten te toimitte vastaavissa tilanteissa?

Olimme kotona myös torstaina, sillä silloin aloin tuntea piikkikasvin kasvavan omaan kurkkuuni ja voimien hupenevan. Enkä viitsinyt ottaa sitä riskiä, että joudun isoveikan kaverisynttärien vuoksi muutenkin pätkäksi jäävän työpäivän aikana hakemaan pikkuveikan taas kesken päivää kotiin, jos toipilaan vointi huononee päiväkodin varsin touhukkaassa arjessa.

Valmistelin isoveikan 6-vuotisjuhlia parasetamolin, kofeiinin ja maistiaispalojen voimalla ja keskityin hammasta purren lapsen iloon oman huononevan vointini sivuuttaen. Juhlat onnistuivat täydellisesti ja pienet vieraat viihtyivät. Päivänsankari kiitteli oikein ääneen meitä vanhempia, mikä on tuolta pikkumurkulta tällä hetkellä erittäin harvinaista (juhlapostaus tulossa myöhemmin).

Kun viimeiset supersankarit ja prinsessat poistuivat lyhtyjen valaisemaan iltaan, tämä emäntä rojahti doupattuna sänkyyn ja veti unta puoli yhteentoista seuraanvana päivänä. Toki heräsin välillä auttamaan miestä pukemaan lapset päiväkotiin, kuten kunnon äiti tekee ja ilmoitin ennen työpäivän alkua työpaikalle, että nyt on tauti tarttunut pojasta äitiin ja työpäivä pikkujouluineen jää tältä rouvalta väliin.

Äsken lähetin isännän kauppaan seikkaperäisen ostoslistan kanssa. Ei kestä oma kunto nyt viikon ruokaostosten suorittamista. Puuh. Onneksi on viikonloppu aikaa toipua ennen isännän työreissua.

Tänään on kuulemma Black Friday, joka näkyy meillä Suomessakin jouluostossesongin aloituksena. Ainakin netissä alennusmyyntejä pukkaa nyt tosiaan joka tuutista. Itse tartuin Lasten Taikamaan tarjoukseen ja tilasin pojille Papun polvipaikkaleggarit. Oletteko te tehneet mustan perjantain löytöjä?

Virkistävää viikonloppua kaikille!

Vahteristonemäntä

2 kommenttia:

  1. En ole tarttunut black friday-tarjouksiin, eikä ole ollut aikaakaan. Nyt kyllä ehtisin nettishoppailla, mutta ei ole nyt tarvetta/halua/hinkua...outoa.

    Eskarilainen on minunkin mielestäni järkevää viedä eskariin pikkuveljen sairastaessa (lyhennetyksi päiväksi, esim. esiopetusajaksi 4h). Pienempien kohdalla harkitsisin tarkemmin, että onko järkeä vai ei.

    Ja edelliseen postaukseen ja kommenttiini liittyen vielä; Muistin ettei me ihan molottomia olla sittenkään. On yksi päähän vedettävä Molo, nimittäin toppahattu. Se on ollut jo vuoden meillä ja käytetty on ehkä kolme kertaa. Ei siinä mitään vikaa ole, muttei ole tullut lempihatuksi.
    Toivottavasti tauti häipyy teiltä pian!

    -T-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan se vähän outoa, jos ei ole mitään alesta kytättävää ;)

      Joo, tuota just mietin, että jos isoveikka olisi sairaana kotona, tuskin laittaisin sitten pienempääkään päiväkotiin. Mutta toisinpäin kyllä, mm. eskarin takia.

      Myös siitä syystä laitan terveen lapsen päiväkotiin, että sairas saa levättyä paremmin, kun eivät ole kokoajan toistensa kimpussa. Sitä ne nimittäin harrastavat nyt koko ajan :(

      Noniin, löytyihän teiltä Molo kuitenkin!

      Poista

Kommentti sinulta kivalta tuntuisi, anonyyminäkin onnistuisi! :)