perjantai 22. elokuuta 2014

Ei taas päiväkotiin!!!


Minä arvasin: se kesäkuu oli silkkaa hanimuunia ja nyt lomien jälkeen vasta on arki alkanut. Arki, jonka aamuina molemmat pojat itkevät ja kiukkuavat hoitoon lähdöstä niin, ettei pukemisesta saati hampaiden pesusta meinaa tulla mitään. Vaatteekin on ihan vääriä. Aamuista on yhtäkkiä tullut kaameita ja jopa aina niin aamupirteä  ja aurinkoinen isoveikka on muuttunut hankalaksi hoitoon lähtijäksi.

Sama kuvio toistuu iltaisin, paitsi, että silloin plussana on vielä pitkän, isossa ryhmässä vietetyn päivän tuoma rikkipoikkiväsymys, joka saa pienet miehet heilumaan ja hölisemään levottomasti ja kovaäänisesti ruokapöydässä ja suihkussa niin, että vanhemmilla palaa lopulta pinna.

Normaalistikin kovaäänisten poikien äänitaso on päiväkodin aloituksen myötä noussut niin, että joudun vähän väliä pyytämään puhumaan normaaliäänellä. Ja iltaisin ollaan niin uupuneita, ettei edes vähien lelujen korjaamisesta meinaa tulla mitään, vaan rojahdellaan teatraalisesti sohvalle ja kuorsataan muka puoliunessa. Ennen aivan mitättömistä asioista tulee hurja huutokonsertti ihan hetkessä. Mielet ovat selvästi kireällä.

Tähän asti varsinaiset päiväkotipäivät ovat kuitenkin menneet mukavasti, mutta nyt päiväkodista on alkanut tulla palautetta, että pikkuveikka on kovin itkuinen päivisin ja odottaa vain vanhempia hakemaan. Aiemminkin pitkään kestänyt päiväunille nukahtaminen venyi pian tuntiin ja viime päivinä päikkärit ovat jääneet jo kokonaan pois. Jokainen teistä tietää, mitä se tarkoittaa meidän iltoihin.

Olen jutellut pikkuveikan kanssa tästä viihtymättömyydestä ja ikävöinnistä. Poika haikailee tietysti meidän kahdenkeskistä arkeamme kotona ja suunnittelee päiväkodin tilalle kaikkea houkuttelevaa ohjelmaa, kuten Hoploppia, Sea Lifea, shoppailua, ystävien kylään kutsumista, uimaan menoa...Kaikkea kivaa, mutta ei äidin töihin menoa, eikä päiväkotia. "Päiväkodissa on tylsää!" Kaikkein vaikein asia päiväkodissa tuntuu olevan päiväunien nukkuminen vieraassa paikassa ja itselle luonnottoman aikasin.

Isoveikan harmina tuntuvat puolestaan olevan eskaritehtävät, joiden kuvittelin (toivoin) olevan se mukava juttu tälle syksylle. Esiopetuksessa on nyt testattu lasten taitoja kuulemma aika tiiviillä tahdilla ja monella saralla ja se on saattanut lastentarhanopettajan mukaan rasittaa poikaa. Juttelin siis tänään lto:n kanssa, kun asia on pyörinyt mielessäni viime päivinä. Väkisinkin mietin, että rasittuuko aistiherkkä ja hienomotoriikkaa vasta harjoitteleva lapseni keskimääräistä enemmän eskarista ja onko hän sittenkään koulukypsä normaaliaikataulussa jne.

Päiväkodissa eivät kuulemma ole huomanneet isoveikan käytöksessä mitään hälyyttävää ja hän on ollut iloinen, reipas ja tehnyt annetut tehtävät hyvässä yhteistyössä. Testitehtävien tuloksista emme vielä keskustelleet. Kotona saamme kuitenkin kuulla, kuinka eskarissa on kurjaa, kun on "kokoajan" suoritettava niitä tehtäviä, eikä ehdi leikkiä. Poika tahtoisi kuulemma vain olla lomalla, eikä halua (aikanaan) mennä kouluunkaan, kun sielläkin on  niitä tehtäviä. Toivottavasti tämä on vain lomalta paluun jälkeistä väliaikaista ahdistusta.


Juttelin tänään myös pikkuveikan hoitajien kanssa lasten reagoinnista ja pikkuveikan kohdalla oltiin sitä mieltä, että päiväkotiarki ja äidin töissäkäynti on nyt todellistunut pojalle ja eri ryhmässä oleminen isoveikan kanssa on myös uutta ja rankkaa alkuun. Kuulemma tilanne kyllä helpottuu tässä syksyn mittaan. Toivottavasti pian. Se tuntui kyllä mukavalle, että huoleni otettiin tosissaan, eikä vähätelty. Ovathan toki itsekin huomanneet, miten reipas ja iloinen poika on muuttunut itkuiseksi ja surkeaksi äidin odottajaksi.

Että sellaista meillä tällä viikolla!  Itse olen maannut pari päivää flunssan kourissa kotona, mutta tänään perjantaina kykenin jo töihin. Oli kyllä toisaalta aivan luksusta sairastaa ekan kerran ihan omassa rauhassa pötkötellen (vrt. kotiäitivuodet). Tuli kerrankin levättyä kunnolla.

Pikkuveikkaa käytettiin lastenlääkärillä äkäisen ja pahasti tulehtuneen molluskan (ontelosyylä) vuoksi ja aloitettiin antibioottikuuri. Vähän näyttäisi siltä, että tämä määrätty penisilliinivalmiste kuuluisi taas niiden joukkoon, jotka kääntävät meidän pienen persoonallisuuden ihan päälaelleen, kuten viime talven lievän keuhkokuumeen aikaan. Lapsi ei taas yhtäkkiä tiedä, mitä haluaa ja haluaako ylipäätään, ja on ihan tuskainen olonsa kanssa. Talvella lääkkeen nimi oli Amorion ja nyt syödään Kefexiniä. Ehkä joudumme taas vaihtamaan lääkkeen kesken kuurin.


Eikö elämä olekaan pelkkää sealifea?

Onneksi viikonlopuksi on luvassa mukavaa tekemistä: lauantaina iltapäivällä tulee serkkuperhe kylään ja sunnuntaina puolestaan meillä kyläilee ystäväperhe kolmen tytön kera :) Pojat odottavat ihan innoissaan leikkikavereita ja tietysti sitä tärkeää kotona oloa. Jäin kyllä kieltämättä miettimään, että uuden arjen rasittaessa olisi ehkä ollut tarpeen pyhittää viikonloppu ihan oman perheen kesken oleilulle, mutta sovittu mikä sovittu. Harvoin meillä kuitenkaan kyläilijöitä liikkuu.

Miten teidän päivähoidot ja eskarit ovat käynnistyneet alun jälkeen? Ovatko lapset väsyneitä? Varsinkin eskarilaisten kokemuksia kuulisin mielelläni. Hyviä vinkkejä otetaan ilolla vastaan lasten arjen helpottamiseksi ja äidin mielen rauhoittamiseksi :)

Leppoisaa viikonloppua, muistetaan huilata :)

Vahteristonemäntä

22 kommenttia:

  1. Toivotaan, että tää syksy nyt vaan tuntuu hetkellisesti vaikealta ja arki lähtee rullamaan jouhevasti. Meillä on kans aina tytölle aamut olleet vaikeita käynnistymisen takia. Viikonloppuisin herää kyllä itse virkeänä aikaisin, mutta esim. eskariin lähtö oli tosi unista touhua. Meillä auttoi arkea vähän, kun pidennettiin yöunia puolella tunnilla eli sänkyyn on mentävä jo kasilta ja unessa lukemisen jälkeen neiti onkin jo yleensä puoli ysiltä. Aamuseitsemän herätykset alkoivat sujua sitten vähän paremmin. Eskarissahan ei ole enää varsinaisia päiväunia, vaan vain mahdollisuus lyhyeen rauhoittumiseen ja lepohetkeen. Siksikin yöunien merkitys eskarilaisella korostuu.

    Tehtävistä ei kannata stressiä ottaa. Pojalle kannattaa sanoa, että se, että yrittää tehdä, riittää. Ei kaikkea tarvitse osata. Jos jotain ei osaa, niin sitten harjoitellaan yhdessä lisää. Koulussa kuitenkin aluksi treenataan vielä pitkään ihan samoja juttuja kuin eskarissa.

    Hyvää viikonloppua ja tsemppia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvistä vinkeistä ja tsempeistä :)

      Meillä on nyt muutamina iltoina menty nukkumaan jo klo 19 jälkeen juurikin tuosta väsymyksestä johtuen (ja usein talviaikana muutenkin). Jospa tuo auttaisi edes vähän. Aiemmikaan eivät pojat ole valvoneet yli klo 20. Luulen, että meillä suurin haaste on iso ryhmä ja uudet vaatimukset.

      Meillä on eskarissa edelleen mahdollisuus ihan oikeasti nukkua, mutta isoveikka tosiaan jätti päikkärit kokonaan reilu 2 v, joten eipä toivoakaan, että enää päiväsaikaan edes torkahtaisi. Vaikka se tekisi varsinkin tässä elämäntilanteessa enemmän kuin hyvää. Onneksi on kuitenkin se lepohetki pitkäällää satua ja musiikkia kuunnellen.

      Kiitos, yritän olla ottamatta stressiä eskaritehtävistä ja niiden osaamisesta/jaksamisesta :)

      Poista
  2. Oho, kuulostaapa kummalta jos heti kauheesti testataan, nää on kuitenkin just alottaneita eskareita :O Täällä ovat eskarissa tehneet jotain tehtäviä, mutta enimmäkseen leikkejä, ohjattuja ja vapaasti, metsäretkiä ja tällaisia. On sellainen "lukujärjestys" että kotonakin saadaan tietää mitä on tehty, eikä tosiaan vaikuta että testattais sen kummemmin.
    Meillä on pienet tosi tiivis parivaljakko, ja pikkuveli onkin ihan hukassa tuolla leikkipuistoissa ym ilman isoveljeä - ei ota yhtään kontaktia kehenkään ja vetäytyy omiin oloihin tai roikkuu mussa kiinni. Kyselinkin opelta onko eskarilaisella "vieroitusoireita", mutta kuulemma hyvin on porukassa mukana onneksi :) Kyllä molemmat ilmeisesti toisiaan kuitenkin ikävöivät, kun leikit on eskarin jälkeen hyvin fyysistä kaikella-rakkaudella-painimista jne :D Meillä se on vaan sen 4 tuntia (pe 3) eikä hoitoa päälle, joten en ole väsymystä havainnut. Eskarilainen herää aamulla ilman herätystä ja aamutoimet sujuu hyvin (ja mä kerkeen tehdä aamutreeninkin) :)

    Eiköhän teillä ala kuviot toimia kun tulee rutiinia. On kuitenkin uusia ja isoja asioita pienille ihmisille tällaiset! Tsemppiä syksyyn :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Eskarikäytännöt vaihtelevat varmasti paljonkin paikkakunnittain ja päiväkodeittain. Meillä on testattu lapset varsin tarkasti näin alkuun ja ilmeisesti sen mukaan sitten jakavat pienryhmiin tms.Ymmärtääkseni kevätpuolella testataan uudestaan, että miten on edistynyt ja onko koulukypsä.

      Teillä onkin ihana tilanne, kun on vain eskari, eikä hoitoiltapäivää sen päälle. Ihannetilanne :) Tekee varmaan lopulta veljeksille (niin teillä kuin meilläkin) olla välillä erossa toisistaan - ja sitten taas painitaan entistä makoisammin :)

      Poista
  3. Meidän pojan eskarivuosi alkoi viime kesänä/syksynä muutolla, missä muuttui sekä koti, ympäristö että päiväkoti/eskari. Varmaan enemmänkin siitä syystä viime syksy oli suhteellisen rankka. Meidän vanhempien oli mahdollista järjestellä töitämme niin, että pojan eskari/hoitopäivistä tehtiin viime vuonna mahdollisimman lyhyitä - pisimmillään eskari- ja hoitopäivä oli hänellä noin seitsemän tuntia ja lyhimmillään vain viitisen tuntia. Tämä ei toki kaikissa perheissä ole mahdollista. Meillä kumpikaan poika (vanhempi nyt jo aikuinen) ei ole ollut koskaan mikään innokas kynänkäyttäjä, piirtelijä tai askartelija, mutta niin vain isompi selvitti koulun "kunnialla" (vaikka eka luokasta lähtien kyselikin, että kuinka kauan tätä koulua vielä pitää käydä?) ja pienempikin saa läksynsä "sutaistua" jotenkin "sinnepäin". Ei kannata niistä eskaritehtävistä kyllä stressata, meidän juniorin eskarissa korostettiin, että yksi eskarivuoden tärkeimmistä tehtävistä on opettaa sosiaalisia taitoja, lukemaan yms. opitaan sitten koulussa. Vielä kesälomalle jäädessäkin tästä muistuttivat.

    VastaaPoista
  4. Tuli noista testeistä mieleeni, että itse asiassa meidän poitsulla oli myös viime syksynä heti eskarivuoden alussa sellainen "testipaketti" ja vastaava testi sitten eskarivuoden loppupuolella keväällä. En muista liittyikö se johonkin kansalliseen tutkimukseen tms. Testitulokset käytiin eskariope-vanhemmat-keskustelussa läpi sekä keväällä että syksyllä, mutta ei eskariope niitä tuloksia nyt mitenkään liian tosissaan läpikäynyt, toki niistä näki hyvin miten osaaminen oli eskarivuoden aikana erilaisissa asioissa kehittynyt. Ei meillä ainakaan oletettu, että eskarivuoden alussa pitäisi mitään erityistä osata ja muutenkin korostettiin koko vuoden ajan niitä sosiaalisia yms. taitoja kielellisten, matemaattisten ja käytännön taitojen rinnalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsemppauksesta :)

      No niin, onhan noita "eskaritestejä" sentään jollain muullakin kuin meillä! Luulen, että testien perusteella lapset jaetaan jonkinlaisiin tasoryhmiin, en ole varma. Varmasti myös seuraavat kehitystä eskarivuoden aikana, sillä on kivempi tuplata tarvittaessa eskari kuin ekaluokka. Täytyypä kysyä, kun seuraavan kerran näen opea.

      Tuo on totta, että elämästä selviää, vaikkei olisikaan haka "kynähommissa". Viime keväänä testattiin (silloinkin oli testit!) päiväkodissa 5-vuotiaiden kielellisiä ja matemaattisia valmiuksia. Isoveikka sai molemmista oikein hyvät pisteet :) Toistaiseksi koulutyöt kuitenkin tehdään yhä käsin, joten silmän ja käden yhteistyöllä on iso merkitys.

      Poista
  5. Meidän päiväkodissa mun mielestä päivät on liian ohjelmoituja ja vapaata leikkiä on tosi vähän joten en yhtään ihmettele jos lapset väsyy. Toivottavasti helpottaa kun rytmit tulee tutuksi.
    Flunssassa täälläkin :/ sohvan pohjalla kirjoittelen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on varmasti totta monessa päiväkodissa. Kun ryhmät on paisutettu äärimmilleen, on ohjelma oltava tiukka, että kokonaisuus ei leviä käsiin ison ryhmän kanssa. Ei ihme, että lapset väsyvät (ja hoitajat myös). Ehkä tämä tästä, kun totutaan...

      Pikaista paranemista sinne! :)

      Poista
  6. Siis mun mielestä se on jotenkin kumma, miten suorituskeskeinen eskari on! Mä otin aikoinaan esikoisen kesken vuotta pois, kun en vaan kestänyt sitä, niillä oli jotain nelisivuisia kokeitakin... Meillä on ainakin esikoiselle sopinut tosi hyvin steinerkoulu, kun siellä katsotaan lapsen yksilöllistä kehitystä, eikä tarvitse oppia aluksi ryhmän tahtiin.

    Sitten tosta antibiootista, ootko huomannut meneekö teillä lapsilla maha sekaisin kuurin aikana tai sen jälkeen? Ab-kuurista toipumiseen voi mennä 2 vuotta! Siis suoliston toipumiseen. Mä katoin sellaista Ylen Prismadokumenttia kuin Autismin arvoitus, ja siinä kerrottiin ab-kuurien vaikutuksista jopa autismin puhkeamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Eskari on suorituskeskeinen, koska koulu- ja työelämä ovat suorituskeskeisiä. Oravanpyörä alkaa rullata jo päivähoidossa :( Jotain kertoo se, että ennen lukemaan opeteltiin ekaluokan aikana. Vain 1-2 luokasta osasi lukea kouluun mennessä. Nykyään puolet oppii eskarissa lukemaan ja loput ekaluokan syksyllä. Jollei jouluun mennessä vielä lue, on pudonnut kärryiltä!

      Olen todellakin huomannut, että antibiootit eivät ole pikkuveikan juttu. Aina on maha kuralla niistä (vaikka meillä syödään jatkuvasti maitohappoa ja kuurin aikana vielä lisätään annostusta tarvittaessa) ja sitten saa sellaisia ihan outoja raivokohtauksia, joista selvästi itsekin kärsii. Olemme joutuneet vaihtamaan lääkettä, että saatiin pojan mieli takaisin. Lääkäri totesi, että harvinaistahan tuollainen on, muttei tavatonta. Siitä ei vaan puhuta?

      Aika hurjaa, jos ab-kuurit on osasyynä autismiin.

      Poista
  7. Mun piti kans tohon ab kuuriin kommentoida mut tuli aivo jumi. Meillä ei isommalle sopinut amorion niin se on kuulemma sama kuin amoxin ja kefexinissäkin oli jotain yhtenevää. Olikohan joku ditrim duplo tms mitä meillä pystyi vaan käyttää. Ja tosiaan kuurit nykyään 7 pvä joku vuosi sit oli aina 10pvä. Maitohappobakteerit ihan ehdoton kuurin aikana kun ne tappaa ne hyvätkin bakteerit :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkään Amorion ja Kefexin ei tosiaan ole sopineet. Se, mikä oli hyvin siedetty, lukee kyllä neuvolakortissa, mutta en sitä nyt muista. Pitkä nimi se oli.

      Kuureja on kovin eri mittaisia ihan 2-3 päivän kuureista jonnekin 10 päivään. Riippuu kai valmisteesta, sairaudesta jne.

      Maitohapot on meillä käytössä joka päivä, jos sillä nyt saataisiin vähän lisää vastustuskykyä täällä pöpöjen keskellä. Lääkekuurin aikana olen antanut maitohappoa tarvittaessa parikin kertaa päivässä, että saadaan pieni vatsa rauhoittumaan.

      Poista
  8. Voih! I feel you. Ja tämä on juuri se syy, miksi kehuin että tästä blogista saa hyvää vertaistukea! :) Meillä on aika samanlaista, väsyneitä lapsia ja vanhempia, äänet korottuu, illat sellaista epämääräistä riehumista ja heilumista... Huh. Ja eskarihan alkaa vasta ensi vuonna, joten sitä odotellessa... Yhden tutun eskarilaisen äidin kanssa kyllä jutellessa vaikutti että heillä ei ole ollut mitään tehtäviä juurikaan, enimmäkseen vasta leikkiä ja yhdessä olemista. Se kuulosti aika hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, samassa keikkuvassa veneessä ollaan - mutta sitkeästi pysytään pinnalla! :)

      Eskarien ohjelma ja "koulumaisuus" tuntuu vaihtelevan paikkakunnittain. Lisäksi luulen, että lapset kokevat tehtävät niin eri tavalla. Isoveikka ahdistuu varmasti herkästi, kun joutuu työskentelemään osaamisensa äärirajoilla ja vertaa itseään muihin. Joku toinen tekee tehtävät helposti ja nopeasti toisella kädellä ja kirmaa takaisin leikkeihin.

      Poista
  9. Noniin, minä eskariopena kans ihmettelen jos on niin kova tahti tehtävissä, ettei kerkee leikkimään. Esiopetushan on matematiikkaa, äidinkieltä, liikuntaa, musiikkia, LEIKKIÄ (huom. sosiaaliset taidot), retkiä, luonnon tutkimista, kulttuuria... En ymmärrä tehtäväkeskeistä lähestymistapaa. Ihmettelin jo aiemmin, kun kerroit kotiläksyistä. En ikinä anna lapsille kotiläksyjä eskarissa. Korkeintaan on ollut joku pohtimisjuttu (esim. selvitä mikä kuukausi alkaa seuraavaksi, kun huomenna onkin eri kuukausi kuin nyt. Ja sen selvittää kotona, ken muistaa eikä sitä erityisesti tarkasteta. Ja äidinkielen ja matematiikan valmiuksia vahvistetaan paljon leikkimällä ja toiminnallisin keinoin, ei ainoastaan tehtäviä puurtamalla.

    -T-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tätä minäkin vähän ihmettelen, kun isoveikan viime vuoden lto kertoi, että eskarivuonna otetaan vielä rennosti ja perhe voi rauhassa matkailla ja pitää joskus vapaapäiviä jne. Ja tosiaan tärkeimmäksi nostettiin sosiaalisen taitojen ja ryhmässä olon harjoittelu.

      Mutta kuten olen tuossa edellä pohtinut, ehkä meidän kunnassa, tässä päiväkodissa ja tässä tietyssä ryhmässä (kai ne vaihtelee open mukaan jonkin verran?) eskari on koulumaisempi kuin jossakin muualla. Tai ehkä kyse on tasotesteistä, joiden kautta pienryhmät muodostuvat.

      Voin myös kuvitella, että pitkän kesäloman viettänyt isoveikka, joka ei niin kynähommista välitä, on nyt kokenut tehtävät paljon rankemmin kuin joku toinen samassa ryhmässä. Hän vaatii luonnostaa itseltään paljon, aivan kuten äitinsä aikanaan itseltään...Minkäs sitä perusluonteelleen voi.

      Katsotaan, miten tämä tästä etenee. Oma oloni helpotti jo jonkinverran, kun sain kerrottua huoleni opelle ja purettua tänne :) Odotan myös innolla vanhempainiltaa.

      Poista
    2. Ja vielä lisään: Yleensä jonkinlaiset kartoitukset kielellisissä, matemaattisissa ja motorisissa taidoissa tehdään syksyllä ja keväällä. Ihan suunnittelun tueksi ja siksi, että ehtii vielä hakea apua ennen koulun alkua jos tarvetta ilmenee. Testaus-sanaa en ikinä käyttäisi työssäni. Meillä kartoitetaan ja havainnoidaan. Ja senkin voi tehdä kevyemmin ja niin, ettei tunnu raskaalta testaukselta. kaiken tarvittavan pystyn aika kevyin ja lapselle mukavin keinoin havainnoimaan. Ja vaikka on valtakunnalliset esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet, paljon vaikuttaa opettaja. Tietenkin, niinhän se vaikuttaa koulussakin. Tsemppiä teille arkeen ja kysele eskariopelta kaikki mikä mietityttää. Kyllähän teillä on pian tulossa LEOPS-keskustelu ja vanhempainiltakin, mutta saa kysellä muulloinkin.

      -T-

      Poista
    3. Ainiin ja valtakunnalliset esiopetussuunnitelman perusteet löydät netistä.

      -T-

      Poista
    4. Kiitos asiantuntijaneuvoista taas kerran :)

      Meillä onkin pikkuveikan vanhempainilta jo ensi viikolla ja seuraavalla sitten isoveikan.

      Tänään oli pikkuveikalla aavistuksen parempi aamu ja päivä - jospa se tästä kääntyisi taas aurinkoa kohti tämä elämä :)

      Poista
  10. Sympatiat. Meillä ollut kans nihkeetä. Mahdollisimman rentoa kotoilua ja paljon halailua ollut hoitona. Pikku hiljaa sujuu paremmin.
    Eilen aloitin oman harrastuksen ja heti tuli seurauksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :) Että nihkeää on teilläkin. Toivottavasti pian helpottaa molemmissa osoitteissa.

      Samalla reseptillä mennään meilläkin - muttei sekään ole tuntunut riittävän. Yleensäkin meillä on arki-illat ihan vaan oman perheen kesken kotona oleilua.

      Ensi viikolla tosin alkaa yhtenä iltana poikien liikkari ja toisena mun tanssi. Katotaan, tuleeko meilläkin sanomista äitin harrastuksesta...Ensin se ottaa ja menee töihin ja sitten vielä kehtaa aloittaa harrastuksen!

      Poista

Kommentti sinulta kivalta tuntuisi, anonyyminäkin onnistuisi! :)