sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Lumenpudottajat


Pakkasen koura on ottanut kynsiinsä luonnon ja jo monena päivänä elohopea on laskenut 15-20 asteeseen. Kylmä tuntuu luissa ja ytimissä lauhan alkutalven jälkeen, mutta kyllä tähän alkaa pikkuhiljaa tottua. Ja sää on tosiaan myös pukeutumiskysymys: kerroksia vaan lisää, niin johan tarkenee!

Parasta on upea auringonpaiste, joka saa koko maiseman hohtamaan jokaista varpua ja oksaa myöten. Tänään teimme koko perhe metsäretken takapihaltamme aukeavaan lähimetsään, jonka lumi oli kuorruttanut kauttaaltaan.


Ensin kiipeiltiin kivillä, kuten aina. Lumiset kivet ovat ihan selviä liukumäkiä vai mitä?


Kivet ovat parhaita kiipeilytelineitä. Päihittävät leikkipuiston välineet mennen tullen. Hyppy!



Sitten isi opetti pojille uuden talvileikin: potkaistaan puunrunkoa niin, että lumet varisevat niskaan - ja sitten tietysti lujaa karkuun!


Sitten pitikin pudotella lumet jokaisesta puusta - niistä pienemmistäkin. Sopiva keppi löytyi apuvälineeksi.


Lopulta ei enää tarvinnut juosta karkuun, vaan oli jännää, kun lumi varisi niskaan.
 

Poikien karvahatut ovat Reiman viime talven mallistosta. Oikein pätevät näillä pakkasilla, vaikka eivät aitoa turkista olekaan. Malli mielestäni onnistunut, suojaa kasvoja hyvin. Eikä kutita yhtään. Mun mielestä myös tosi söpöt, nallemaiset :)

Pikkuveikalla tuli jopa ihan hiki tuossa päähineessä (haalarin alla oli myös villapuku) isoveikan perässä metsässä tarpoessa. Isoveikka on pitänyt karvalakkia myös päiväkodissa ja tykkää kovasti karhumaisesta hatustaan, vaikka se kuulemma aika kuuma onkin. Tämän talven suosikkipäähine!


Miehet metsällä :)





Lumen käyttäytymistä ihmettelemässä. Se tosiaan sulaa vedeksi lämpimässä kädessä.

Pojilla Reiman Kiddo-rukkasten (tänä vuonna nimellä Tomino) alla ohuet Silvia villasekoitealuslapaset. Eipä palellut näppejä missään vaiheessa! :) Aloin miettiä, riittäisikö suurin koko itselleni...


Kyllä tätä valoa on odotettu. Sininen taivas. "Kaunista", sanoi pikkuvelikin.


Ihana viikonloppu vailla etukäteissuunnitelmia ja menoja. Oltiin vaan perheen kesken kotona. Leikkimistä, ulkoilua ja yhdessäoloa. Yksinkertaista, mutta niin tärkeää. Vapaata.

Huomenna annan aikaani erityisesti isoveikalle. Pidämme äiti-poikapäivän ja menemme kahdestaan elokuviin katsomaan uuden lastenelokuvan "Onneli ja Anneli". Tietenkin myös herkutellaan samalla. Toivon saavani aikaiseksi myös hyvän keskustelun tämän, yhtäkkiä isoksi pojaksi kasvaneen lapseni kanssa.

Siitä on aikaa, kun viimeksi toteutin vastaavan päivän. Arki vie mennessään omalla painollaan ja kahdenkeskinen aika isomman pojan kanssa unohtuu helposti. Aina mennään porukalla, vaikka ihan hyvin voisi jakaantua välillä. Pikkuveikan kanssa olen kuitenkin ihan kaksin kolmena päivänä viikossa isoveikan ollessa päiväkodissa. Nyt skarppaan esikoiseni huomioimisessa!

Hiukan jännittää, miten tuo vauhdikkaisiin piirroselokuviin ihastunut poika suhtautuu kotimaiseen lastenelokuvaan, jossa tytöt ovat kaikenlisäksi pääosassa (yäk, tyttöjä!). Olen kyllä valmistellut lasta ja kertonut, minkä tyyppinen kokemus on tiedossa. Toivotaan, että uppoaa.

Tokihan siellä olisi mennyt samaan aikaan koululaisille tarkoitettu 3D animaatio (K7), mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ne eivät pääsääntöisesti sovi vielä meidän 5-vuotiaalle. Monet aiheuttavat selkeästi levottomuutta. Oletteko te tarkkoina ikärajojen kanssa?

Aurinkoista arkiviikkoa toivotellen,

Vahteristonemäntä







6 kommenttia:

  1. Voi, ihania kuvia ja tosi hauska leikki! Ihana idea. <3 Siellä on upeasti huurtuneet puut, täällä on vain lunta oksien päällä. Tuo huurre on niin satumaisen kaunista!
    Kuullostaa mukavalta äiti-poika -päivältä. Olen huomannut, että ne kahdenkeskiset hetket isän tai äidin kanssa ovat isoveljelle tosi tärkeitä, toki pikkuveljellekin. Onhan niitä vaikea saada välillä tehdyksi, mutta ovat sen vaivan arvoisia.
    Ihanaa viikkoa teille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Sää tosiaan helli meitä metsäretkeläisiä eilen.

      Monesti tuo kahdenkeskinen aika lapsen kanssa on vain järjestelykysymys. Vaikeinta on poiketa tutusta kaavasta, vaikka se aina maksaa itsensä takaisin. Jokaisen on tärkeää saada myös jakamatonta huomiota.

      Poista
  2. Toteutin sunnuntaina vastaavan leffapäivän 5-vuotiaani kanssa, mutta me kävimme katsomassa Vaahteramäen Eemeli ja Iidan. Pian taitaa tulla uusi Lego-leffa, se on sitten iskän vuoro. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, minäkin haluaisin nähdä sen piirretyn Eemelin! Jostain syystä se ei mene täällä meillä tällä hetkellä.

      Lego-leffa kuulostaa tosiaan enemmän iskän heinille ;)

      Lasten teatteriesitystä pitäisi myös mennä katsomaan joku kerta.

      Poista
  3. Nyt on ollut tosi kaunista, kun aurinko on paistanut! Sama kun jatkuisi vaikka 10 astetta lämpimämmissä olosuhteissa, niin olisi täydellistä (koskaan ei voi olla tyytyväinen säähän... :D).

    Ikärajoja katson aina lapsen luonteen mukaisesti. Yleensä meillä katsotaan elokuvia omalta kotisohvalta, joten kokemus ei ole niin "iso" kuin elokuvateatterissa, ja 5vee on katsonut K7 leffoja mun kainalosta.

    Tuollaiset kahdenkeskiset hetket lapsen kanssa olisivat kyllä arvokkaita, mutta jää kyllä herkästi järkkäämättä kun lapsia on neljä eikä ole toista aikuista. Harvinaista herkkua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, sellainen muutaman asteen pikkupakkanen auringon kera olisi mieluisin talvisää. Kyllä niitäkin vielä tulee! :)

      Kotona yhdessä katsominen on munkin mielestä eri asia kuin isolta kankaalta pimeässä tuijottaminen. Jokainen tuntee myös oman lapsensa ja sen, mikä hänelle sopii. Ikärajat on suosituksia ja elokuvien sisältö vaihtelee kovasti.

      Neljän kanssa on varmasti aika mahdotonta järjestää kahdenkeskistä aikaa. Onneksi pienetkin hetket ovat arvokkaita, vaikka siinä nukkumaan laittaessa. Ja lasten kasvaessa on sitten helpompi jakaa aikaansa.

      Poista

Kommentti sinulta kivalta tuntuisi, anonyyminäkin onnistuisi! :)