tiistai 21. tammikuuta 2014

Äiti-poikapäivä


"Äiti, milloin se bussi oikein tulee...?".

Maanantaina vietin isoveikan kanssa pitkästä aikaa kahdenkeskisen äiti-poikapäivän mummon ja vaarin hoitaessa pikkuveikkaa sillä aikaa.

Ostin ja tulostin netistä elokuvaliput uuteen lastenelokuvaan Onneli ja Anneli. Ajoimme bussilla lähimpään kaupunkiin pakkasen paukkuessa kahtakymmentä. Mieli oli kuitenkin korkealla ja tuntui ihan vapaapäivältä!

Poika pohti, mitä se elokuva taas tarkoittikaan ja näytteleekö siellä oikeat ihmiset vai kuinka. Kovasti jännitti! Edellinen elokuvissa käynti oli Lentsikat ja sitä ennen käytiin katsomassa Rölli, joka oli isoveikan ensimmäinen elokuvakokemus. Melko uutta viihdettä tämä meillä vielä on.


Puihin on aina periaatteessa yritettävä kiivetä, sijaitsivatpa ne sitten metsässä tai kadun reunassa. Näitä muhkuroita pitkin voisi päästä hyvin ylös...


Reiman keltainen parkatakki erottui edukseen harmaassa katukuvassa ja lämmitti pakkasessa. Karvareunainen huppu suojasi hyvin kasvot kylmältä. Ihana takki!

Poika oli pukeutunut Reimaan päästä varpaisiin, sillä päässä oli Harty-pipo, alavataloa suojasi ruskeat Reimatec-toppahousut ja jalkoja lämmittivät viimekauden Pehmyt-huopikkaat (tänä talvena nimellä Felis). Nuo villasekoitevuoriset huopakengät ovat ihan mahtavat näillä pakkasilla. Täytyy hankkia pikkuveikallekin ensi talveksi samanlaiset.

Rukkaset ovat lahjaksi saadut lampaankarvavuoriset poronnahkarukkaset, jotka taitavat olla markkinoiden lämpimimmät talvikäsineet. Mahtavat.

Sain muuten kävellä pojan kanssa käsikädessä kaupungilla. Nyt ei tarvinnutkaan olla niin iso poika, vaan oli kiva pitää äitiä kädestä kiinni muulloinkin kuin tienylityksissä. Tuntuipa mukavalle :)


Kotonakin olisi ollut ruokaa, mutta saimme enemmän yhteistä aikaa, kun menimme jo lounaaksi kaupunkiin. Poika sai valita, mitä halusi syödä, ja heseenhän tiemme tietysti vei.

Isoveikka on aina halunnut istua korkeilla baarituoleilla hesessä, mutta pikkuveikan kulkiessa mukana se ei ole ollut mahdollista. Nyt pääsimme istumaan isojen tuoleihin! :)

Isoveikka tilaa hampurilaisensa muuten aina pelkällä pihvillä ja ketsupilla. Maustekurkut ja majoneesit eivät kuulu kaikenlaisia kastikkeita karttavan nuoren herran makumieltymyksiin. Onko teillä muilla vastaavaa?


Väritystehtäviä tarjoava kone viihdyttää pikkuväkeä hesessä. Tätä osaa meidän pikkuveikkakin jo sujuvasti käyttää : ) Isoveikka väritteli mennen tullen, kun kerrankin oli reilusti aikaa.


Sitten elokuvien ihmeelliseen maailmaan! Koko elokuvateatteri itsessään oli kiehtova paikka ja kaikki nuo mainoksia suoltavat ruudut vaan vilkkuivat silmissä. Niin paljon telkkareita, joista tulee jatkuvasti ohjelmaa!


Karkkiakin äiti lupasi ja herkkuja käytiin valitsemassa kummallekin oma pussinsa. Suklaa on isoveikan lemppari. Mistä lienee periytynyt?! ;)


Luulenpa, että Lego-elokuva on pakko tulla katsomaan, niin kovasti sen mainosta piti tuijottaa. Myös muut lasten piirretyt kiinnostivat. Olipa mukava, kun oli kunnolla aikaa katsella ympärilleen ennen elokuvan alkua.


"Äiti, nyt se elokuva alkaa!"

Jännitin ihan turhaan Onneli ja Anneli -elokuvan viihdyttävyyttä vauhdikkaisiin piirrettyihin viehtyneelle poikalapselle. Hyvin toimi ja jännitystäkin oli mahdutettu mukaan runsaiden tyttömäisten ihanuuksien ja fantasiaherkkujen joukkoon. Rosvokohtauksessa pieni mies istui ihan penkin reunalla ja pureskeli karkkien sijaan kynsiään - ja nojautui sitten turvaan äidin kainaloon.

Aikuiselle elokuva tarjosi kaunista katsottavaa: tyttöjen oma talo on toteutettu upeasti kaikkine ihanuuksineen ja naapurin hassujen rouvien ihmeellinen puutarha on pikavisiitti lapsuuden taianomaiseen maailmaan.

Onneli ja Anneli  herättää aikuisen katsojan myös miettimään, pitäisikö lapselle antaa enemmän aikaa: onhan se vähän kummallista, etteivät Onnelin ja Annelin vanhemmat huomaa ollenkaan tyttöjen puuttuvan kotoa!

Lopputekstien virratessa ruudulla ja valojen syttyessä näkyi vieressäni innosta punaiset posket ja loistavat silmät. Pieni suu alkoi laulaa mukana elokuvan loppumusiikkia: "Oooo...kesän lapsi mä oon, ooo villi luonteeni ooon..." :) "Äiti, tää oli sittenkin tosi ihana!" :)

Paluumatkalla bussissa kainalooni nojautui väsynyt mutta onnellinen poika, joka halusi kävellä pysäkiltä käsikädessä kotiin. Harvinaista herkkua. Onnistunut äiti-poikapäivä. Itsellä oli tosi hyvä mieli koko loppupäivän.

Pirteää viikonjatkoa lukijani!

Vahteristonemäntä

10 kommenttia:

  1. Toi takki on kyllä <3 Ihana päivä ollut teillä kaksistaan!

    Meillä ei lapset syö edes ketsuppia, joten aika kuivaa evästä on pihvi pelkällä sämpylällä silloin harvoin kun pikaruokalaan pääsevät (lähinnä reissussa, täällä kun ei moisia ole) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takki on äidin mielestä tosi ihana. Poika itse ei siitä kovin paljoa tykkää, kun aivan alas asti ulottumatonta vetskaria on vaikeampi laittaa itse kiinni ja hihat ovat kuuemma liian pitkät. Väri ja karvahuppu onneksi miellyttävät lastakin :)

      No, teidän ei sitten tarvi raahata ketsuppia joka kauppareissulta! ;) Meillä menee kilon ketsuppipullo viikossa-kahdessa!

      Eipä tuo pikaruokaloiden puuttuminen ole haitta ollenkaan. Sittenhän ne, vähemmän terveelliset sapuskat, pysyvät harvinaisina herkkuina.

      Poista
  2. Meidän kuusvee ei ole tainnut käydä tähän mennessä kuin 3-4 kertaa elokuvissa, edellisestä kerrasta on ainakin puoli vuotta. Pitäisikin lähiaikoina mennä katsomaan jokin sopiva elokuva. Hampurilainen syödään meilläkin ilman majoneesia, ylipäätään kastikkeet ei kovin hyvin uppoa. Suolakurkut sen sijaan ovat kuusveen lempparia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, toinenkin "kuivan ruuan" syöjä löytyi! ;) Meidän poika syö jopa myslin/murot ilman maitoa. Sopiva ruoka on pelkkä peruna ja liha/kala ilman minkäänlaisia kastikkeita.

      Suosittelen kotimaisia lastenelokuvia! :)

      Poista
  3. Meidän poika aina vaatii juustohampurilaisen ja majoneesi ja juusto on ne parhaat osat hampurilaisessa. Ei tykkää niin paljon mäkin hamppareista kun ne on kuivempia kuin hesessä. Ollaan käyty tasan kerran leffassa 5-veen kanssa. Nyt kyllä haluaisin nähdä onnelin ja annelin sekä uuden risto räppääjän.

    -T-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne soossithan on just parhaita hampurilaisessa! :) Mulla sama mielipide, että mäkin sapuskat on kovin kuivia hesen rinnalla.

      Onneli ja Anneli kannattaa ehdottomast käydä katsomassa. Risto Räppääjästä näytettiin mainos ennen tuota elokuvaa ja se vaikutti myös kivalta :)

      Poista
  4. Täälläkin 5 vee syö hampparinsa ketsupilla ja pihvillä. Lentsikat käytiin katsomassa ja dinofanina olisi halunnut mennä katsomaan Walking With Dinosaurs ei silti uskallettu mennä katsomaan ettei säikähdä kun meilläpäin melkein kaikki elokuvat näytetään 3Dnä. Lego elokuvaa odotetaan innolla kun muutenkin innostunut pikku Legoista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että kastikkeiden karttajia on enemmänkin :)

      Meidän teki myös mieli vielä isoveikka katsomaan sitä Walking with Dinosaurs, mutta arveltiin se tosiaan olevan vielä liian hurja kokemus.

      Luulen, että Lego-elokuva kiinnostaa monia pikkulegoilla leikkimään innostuneita 5-vuotiaita :)

      Poista
  5. Ihana postaus (ja ehdottoman tyylikäs nuorimies tietty)! Mulla on ollut mietteissä, että pitäisi mennä lasten kanssa ekaa kertaa leffaan. Meidän kuopuskin saattaisi jo jaksaa katsoa jonkun leffan, sitä Eemeliä ja Iidaa olen vähän miettinyt josko pitäisi mennä katsomaan...

    Itse muuten opin syömään "normaalia" hampurilaista noin 17-vuotiaana. Siihen asti piti aina tilata pelkällä pihvillä ja juustolla... Ei saanut olla edes ketsuppia, hih... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Kannattaa käydä elokuvissa. Varmasti teidän kuopus malttaisi jo istua penkissä elokuvan ajan, kun on kiinnostavaa katseltavaa. Mietin ihan samaa, että meidän 2,5 v saattaisi jo kyetä samaan, kun jaksaa kotonakin katsoa kokonaisen lastenfilmin tai pikkukakkosen.

      Vaahteramäen Eemeli olis kyllä niin ihana! En ymmärrä, eikö se ole vielä tullut tänne meille päin vai joko se ehti mennä. Omassa lapsuudessa Eemeli viihdytti kovasti :)

      Ruokarajoitteita on jos jonkinlaisia :) Mun kaveri puolestaan tilasi aikanaan hampurilaisen ilman pihviä. Siis pelkkä sämpylä ja ketsuppi! Siihen aikaan ei vielä tiedetty majoneeseista mitään ja ensimmäinen mäkkäri vasta availi oviaan puolen tunnin junamatkan päässä, jonne ei usein lähdetty.

      Poista

Kommentti sinulta kivalta tuntuisi, anonyyminäkin onnistuisi! :)