tiistai 13. elokuuta 2013

Päiväkotiarki käy voimille

 
Isoveikan ensimmäinen kokonainen hoitopäivä pulkassa! Hän oli siis päiväkodissa tänään klo 8-15.  Kotiin hakiessa pihalla leikki iloisen oloinen poika keltaisessa "poliisiliivissä" (sillä nimellä ne turvaliivit kuulemma markkinoidaan lapsille...) kahden muun samanikäisen pojan ja ryhmänsä lto:n kanssa :)

Hoitajan kuvaus päivästä oli, että hyvin oli mennyt, mutta poika oli ollut aika hämmentyneen oloinen. Ilmeisesti siksi, että päiväkodissa erilaiset tavat ja päivärytmi kuin kotona. Ruoka oli onneksi maistunut ja lepohetkikin oli mennyt kivasti, vaikkei poika ollutkaan nukahtanut. Tässä päiväkodissa/ryhmässä pääsee onneksi pois nukkarista, kun on levännyt pienen hetken.

Kotimatkalla poika kertoi innoissaan, että se "hoitokaveri x" ei ollut enää pelottava, eikä ollut puinut enää nyrkkiä isoveikalle. Olivat jopa leikkineet yhdessä kolmisin, nämä ryhmän kolme samanikäistä nassikkaa :) Viime viikolla isoveikka oli siis hieman pelännyt tätä "aika hurjaa" poikaa.

Mutta kun suljettiin päiväkodin portti takanamme, tapahtui taas se "naks"-ilmiö ja isoveikka muuttui ihan toiseksi pojaksi: alkoi höpötellä tuntemiaan "rumia" sanoja ja riehua. Päästiinköhän edes kotiin saakka ennen ensimmäistä itkua. Ja sitä lajia riitti sitten pitkin iltaa riehumisen lomassa :( Iltaruualla jouduin huomauttamaan monta kertaa huonosta käytöksestä ruokapöydässä. Tuloksetta. Kun viimeinen varoituskaan ei tehonnut, tuli jäähy ja jälkiruoka jäi saamatta. Megaluokan marttyyri-itkusessio. Kuuden aikaan illalla oli meno jo sitä luokkaa, että olisi voinut yöunille laittaa. Tiedätte kyllä, mitä tarkoitan. Olisi siitä kohtaa pitänyt lähteä pihalta sisälle, mutta olimme vielä puoli tuntia ulkona. Virhe. Iltatoimet olivat yhtä itkua. Poika pääsi sänkyynsä 19.30 ja nukahti heti.

Tiukkaa tämä päivähoito pienelle ihmiselle. Ja vanhemmille siinä samalla. Olen huojentunut, että en aloittanut itse uudessa työpaikassa tässä samassa rytäkässä, vaan saan ensin ainakin toisen lapsen sisäänajettua päivähoitojärjestelmään ennenkuin alan itse juosta kilpaa kellon kanssa aamusta iltaan.

Ehkä silläkin oli siis tarkoituksensa, etten saanut sitä työpaikkaa, jossa kävin haastattelussa...Tai ehkä kaikki on vain sattumaa. Mutta on kivempi ajatella, että en saanut työpaikkaa sen vuoksi, että jaksaisin paremmin vastaanottaa esikoiseni väsymyksen ja tukea häntä kaikin voimin uuden elämänvaiheen pyörteissä.

t. Vahteristonemäntä

10 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Hoitopäivät ovat raskaita ja väsyttäviä. Meillä on tytöllä takana jo "pitkä" päiväkotiura ja ei ole kyllä tarvinnut harrastuksia enää arki-iltoihin keksiä. Päiväkodissa on kuitenkin menoa, meininkiä, meteliä ja hälyä ihan tarpeeksi lapsen hermostolle yhdelle päivälle. Toivottavasti alkuhämmennyksen ja rytmiin kiinni pääsemisen jälkeen teilläkin helpottaa :) Päiväkodissa on kuitenkin hyvätkin puolensa; kavereita, kodin ulkopuolisia omia juttuja jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Kyllähän päiväkodin aloitus on varmaan kaikille rankkaa, mutta itse mietin väkisinkin koko ajan lisäksi vielä sitä, että tottuuko poika koskaan isoon ryhmään, kun on tuota aistiherkkyyttä. Siksi meidän pitää malttaa se pari kuukautta katsoa, ennenkuin nähdään, mikä tilanne lopulta on (lto:n mielipide).

      Päiväkodissa on ehdottomasti myös hyvät puolensa ja niitä poika meidän tapauksessa on sieltä tällä hetkellä hakemassa, kun en itse ole vielä töissä. Ikäistensä seura, ryhmässä oleminen ja ohjattu kädentaitojen harjoittelu ovat tärkeitä juttuja meille :)

      Hyvä pointti tuo harrastusjuttu. Päiväkodin arki riittää lapselle mainiosti ja liikaakin siinä monesti on. Ilmoitin isoveikan alustavasti liikkariin, jossa oli viime kaudellakin, kun niin kovasti sitä pyysi. Täytyy kuitenkin arvioida tilanne nyt uudelleen, että jaksaisiko yhtenä iltana tunnin liikuntakerhoilla vai unohdetaanko ihan suosiolla koko homma tältä syksyltä.

      Poista
  2. Tsemppiä! Tiedän noita tunteita!

    Meillä on illat olleet pojan osalta myös huh huh, melkoista känkkäränkkää. Jotenkin se kaikki päivän tsemppaaminen purkautuu sitten illalla kotona.

    Minähän aloitin työt jo toukokuun puolivälissä uudessa paikassa ja TODELLAKIN on hyvä, ettei tähän samaan syssyyn tullut lasten päivähoidon aloittamista ja omaa uudessa työpaikassa aloittamista. Huh, se olisi ollut kyllä melkoista.

    Kyllä se tästä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Juu, samassa veneessä ollaan :)

      Tosi hienoa, että sinäkin olet voinut aloittaa uuden työn ja lasten hoitorumban eri aikaan. Helpottaa tosiaan kummasti arjesta selviytymistä. Vaikka rankkaa on nytkin, kuten kerroit. Tsemppiä myös teille! :)

      Poista
  3. Voi eiii..tsemppiä sinne, eiköhän arki tasaannu ajan kanssa! Meillä pk:n aloitus edessä parin viikon päästä tuolla 2 veellä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :) Eiköhän tämä tästä. Päivä päivältä parempaa kohti, niin täytyy nyt uskoa. Tsemppiä myös teidän pk:n aloitukseen! :)

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Meilläkin on ollut tosi hankalia iltoja välillä, kun molemmat lapset riehuu ja kiukkuaa yliväsyneinä (ja itsekin on aivan poikki työpäivästä eikä kykenisi oikein muuhun kuin makaamaan sohvalla). Kuuluu asiaan... Ja helpottaa kyllä ajan kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsemppauksesta! Eilen oli jostain syystä parempi ilta. Luulen kyllä, että se johtui siitä, että edellinenkin päivä oli ollut pk-päivä, niin poika oli ehtinyt taas tottua. Nämä pitkät viikonloput ja kolmen päivän hoitoviikot sekoittavat rytmin ainakin vielä toistaiseksi.

      Poista
    2. Meillä sama juttu! Viikonlopun jälkeisen päiväkotipäivän ilta on aina se pahin! :)

      Poista

Kommentti sinulta kivalta tuntuisi, anonyyminäkin onnistuisi! :)