Äidin kasvimaalla...

"...äidin kasvimaalla, raparperin alla, sammakolla koti oli kultainen..." Sain keväällä synttärilahjaksi Kekkilän Viljelylaatikot, joita olin toivonut. Mutta ennenkuin lavat saatiin koottua ja multakuorma haettua, oli kesä jo niin pitkällä, että piti vähän säveltää tämän kesäisten lajien suhteen...

Kasvimaan toiseen päähän istutin muutaman kaupan ruukkuyrtin, että on edes jotain kasveja kasvimaassa sen ekana kesänä. Mutta sitten päätimme olla uhkarohkeita ja kylvimme hernettä vielä juhannuksen jälkeen. Jollei muuta, niin antaahan se maahan typpeä seuraavaa kasvukautta ajatellen :)

Isoveikka kylvää hernettä 28.6 (kuukautta myöhemmin, kun kuuluisi...). Hän asetteli siemenet huolellisesti tasavälein multaan. Ehkä saamme sitten syyshernettä? :)

Pikkuveikka yritti syödä herneensiemeniä, mutta malttoi sitten kuitenkin kylvää ne omalle puolelleen penkkiä. Kastelu on pikkuveikan juttu muutenkin ja nytkin hän otti pienine, keltaisine kannuineen päävastuun kylvöksen kosteudesta. Mullan päällä hetken seisonut vesi tosin innosti myös hörppimään"lätäköstä", kuten kuvasta näkyy...

Kylvös merkattiin asianmukaisesti kepillä ja tyhjällä siemenpussilla. Poikien oli melkein mahdotonta antaa keppien olla paikallaan. Niitä piti väkisinkin siirrellä paikasta toiseen ja miekkailuksikin se homma tietysti meni ;) Mutta valmista saatiin ja sitten alkoi se piiitkältä tuntuva odotus. Joka aamu juostiin katsomaan, joko kylvörivissä vihertää.

Ja tadaa! Tänään 8.7. on näkyvissä jo selvät rivit pikkuisia herneen versoja. Nopeakasvuisesta herneestä ehdimme varmaan saada vielä maisteltavaakin tämän kesän aikana, vaikka vähän myöhäisiä tarhureita olimmekin.

Kasvimaan toisessa laidassa vihertää ihmeen reilusti, eikö? Siellä on lasten isomamman kasvattamia salaatintaimia, jotka istutimme noin viikko sitten. Ne olivat tosiaan jo valmiiksi noin mahtavan kokoisia. Myös kaupan ruohosipuliruukku on päässyt kituvien basilikojen viereen. Kaikkea ei tarvitse tehdä alusta asti vai mitä? :)

Grillatun kesäkurpitsan ystävänä minun pitää joka kesä laittaa ainakin se yksi kurpitsantaimi jonnekin kasvamaan. Kun isot ruukut oli jo varattu kesäkukille, eikä kasvimaalootissa tuolloin vielä ollut multaa, istutin ihan pokkana kesäkurpitsan havuryhmän jatkeeksi muurin kylkeen. Hyvin se on siinä voinut, kun ei ole ihan silmän alla saamassa liikaa vettä ja rakkautta ;) Katsotaan, saadaanko tänä kesänä itsekasvatettua kurpitsaa pihvien vierelle grilliin. Nuo kasvavat pikkupötikät kun tuppaavat niin herkästi mädäntymään maata vasten olevasta päästään. Mutta jospa kokeilisi kuorikatetta mullan pinnalle kun kerran havupenkissä ollaan...?

Oletteko kasvattaneet lasten kanssa syötäviä kasveja? Hauskoja muistoja kasvatuspuuhista? Nythän on kaupoissa kasvusäkkejä, joissa voi kasvattaa vaikka mitä, jopa parvekkeella. Mukavia kasvun seuraamisen hetkiä pienille ja vähän isommillekin tarhureille!