Hiidenvuorella

Lauantai-iltapäivän ohjelma poikkesi tavanomaisesta ja lähdimme koko perhe retkeilemään Iitissä sijaitsevalle Hiidenvuorelle. Olen käynyt paikalla lapsena ja halusin tuoda omatkin poikani katsomaan upeita maisemia ja kiipeilemään kallioilla. Nyt kuopuskin (1 v 10 kk) jaksaa jo kävellä sen verran, että tämä retki voitiin toteuttaa. Olen iloinen siitä, että molemmat pojat ovat ns. hyviä kävelijöitä, eikä rattaita aina tarvita matkassa.

 

Tässä olemme kiipeämässä vuorelle ja miesväki harhautui polulta kallioseinämää ihastelemaan. Olimme ainoat tällä reitillä, emme nähneet muita retkeilijöitä koko aikana!

 

Vuoren laella pikkuveikan päälle puettiin valjaat, sillä en ihan luota tämän vesselin vaarantajuun tai kieltojen ehdottomaan tottelemiseen ;) Voimakastahtoinen kuopuksemme pisti ensin aikamoisesti hanttiin, sillä ei ole tätä ennen joutunut valjastetuksi. Mutta kun tajusi, että valjaat ovat kiipeilyn ehto, tulikin jo kiire isin ja veikan perään - ja niin äitiä vietiin pitkin kallioita! Olen hankkinut valjaat kirpparilta 4 v esikoista varten aikanaan, kun luulin, ettei lapsen kanssa pärjää arjessa ilman niitä ;)

 

Vuoren laelle on rakennettu lava pianolle (luit oikein!) ja siellä järjestetään kesäisin Iitin Musiikkijuhlien päätöskonsertti. Konsertti pidetään yöllä ja piano todellakin kannetaan polkuja ja portaita pitkin paikalle. Pikkis istahti hetkellisesti lavalle - ja sitten taas jatkui meno!

 

Pianolava sai toimia meidän eväspaikkanamme. Repusta löytyi mm. pillimehuja, viinirypäleitä, rusinoita ja uusia Suffeli-pipareita. Pienimmälle toki maitoa ja oma hedelmäsose. Hassu lapsi, kun ei tykkää viinirypäleistä ja rusinoista!

Uusi Villervallan hattu pysyi hyvin päässä, vaikka välillä tuulikin kohtalaisesti. Pikkiksellä päällä myös Lindexin paloauto-teepaita ja Reimatec-henkselihousut sekä - kengät. Isoveikalla puolestaan itse valittu kokonaisuus: viime kesäinen vihreä liskolippis (olikohan Ciraf?) ja sukulaisen etelänreissulta tuoma oranssi t-paita. Verkkarit AntonNinan omaa mallistoa (en nyt saa merkkiä mieleeni) ja vilkkulenkkarit Freedog. Emme miettineet tyyliä retkellä!

 

Tätä maisemaa olisi voinut katsella pidempäänkin. Upea sää suosi meitä. Tuulikin kävi mukavasti ja hyttysistä ei ollut tietoakaan (eikä tosiaan muista retkeilijöistä). Maisemien ihastelua hiukan rajoitti tämä vajaa 2 vee, jonka valjaissa oli vain reilu puolimetrinen talutushihna. Tuli väkisinkin mieleen, että, voiko lasta taluttaa flexillä??? ;)

 

Isoveikka tutki kaikki kallionhalkeamat ja kiipeili itsensä ihan väsyksiin! Hiisiä ei näkynyt, mutta hiiden ääni taisi kuulua jostakin pimeimmästä sopukasta...

 

Nelivuotias kulki kallioilla sujuvasti (on kulkenut aika paljon metsissä muutenkin) ja nautti olostaan sekä mahtavista kiipeilymahdollisuuksista. Sateen jälkeen olisi voinut olla liukasta, mutta nyt oli turvallista kiipeillä. Toki isi oli aina lähellä ja varmisti, ettei mennä liian lähelle jyrkänteen reunaa.

 

Suosittelen kohdetta lapsiperheille!  Vuorelle on helppo nousta leveitä polkuja ja kunnon portaita pitkin. Korkeutta vuorella on noin 60 m (merenpinnasta 127 m). Matkalla on lepotasanteita ja penkkejä. Vuorelle johtavan reitin varteen pääsee autolla perille saakka. Parkkipaikalta on 400 m nuotiopaikalle ja vessaan.

Kartassa mainittu salakäytävä jäi vielä tutkimatta ja lähistöllä oleva uimaranta testaamatta. Taidamme tulla uudestaan, kunhan kesä on hieman pidemmällä! Ihana päivä! :) Kun laitoin illalla isoveikkaa nukkumaan ja juteltiin siinä vielä jotain, hän sanoi "Äiti, mene jo, minä tarvitsen nyt lepoa ja rauhaa." Taisi olla kunnon liikuntapäivä!